Kalpean kevään selviytymistarinoita
Mahtoikohan kukaan aavistaa, että vanhan vuosikymmenen laskiessa horisonttiin sarastaisi kalpea kevät, joka veisi monilta elannon – tai jopa hengen? Samalla kun luonto alkoi verrytellä elämää jäseniinsä ja ravistella yltään marrashämyä, laskiaisleikkien ja kevätilon sijaan todellisuuden täyttivät uutiset konkurssipeloista, tehohoitopaikoista ja kuolleiden määristä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi Stockmannin hakeutuneen huhtikuun alussa yrityssaneerausmenettelyyn. Uutisessa kerrotaan, että Helsingin keskustan tavaratalosta katosivat käytännössä kaikki asiakkaat pandemian sulkiessa ihmiset koteihinsa. Stockmannin tilanne ei ole ainutlaatuinen, ja samankaltaisten uutisten paljoudessa on luontevaa ajatella, että koko taakse jäänyt kevät oli kuin kuumeista sekasortoa.
Kaikesta huolimatta hyviäkin asioita tapahtui.
Jäätelöpallojen sulaessa kesäkuun lämpöön ovat osaltaan saattaneet haihtua mielestä myös kevään kauhut. Palataan vielä kuitenkin hetkeksi kevääseen, sillä tässäkin erikoisessa tilanteessa pätee tuttu suomalainen sananlasku; ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin.
Maailmanlaajuinen pandemia, joka loi uuden normaalin
On maaliskuu. Uutiset pauhaavat rajoituksista ja ulkona tunnelma huokailee maailmanloppua. Koskiessani tottumuksesta liukuportaiden kaiteeseen pelästyn ja mietin kuumeisesti, että leikkaanko käteni irti vai löytyisiköhän jostain vielä käsidesiä. Olen matkalla ruokakauppaan ja pysähtynyt ostoskeskus vaikuttaa talouden näkökulmasta pahaenteisen hiljaiselta.
Kevään aikana monet yritykset siirtyivät vilkkaasti kivijalkamyymälöistä verkkoon, ja verkkokauppoja ovat perustaneet yritykset toimialaan katsomatta; verkkokaupankäyntiä kevään aikana ovat hyödyntäneet niin ruoka- kuin kukkakaupatkin. Toukokuussa YLE uutisoi, että joensuulaiselle kukkakauppa Astrantialle olisi käynyt köpelösti ilman verkkokaupan perustamista kivijalkamyymälän romahtaneen asiakasmäärän vuoksi. Helsingin Sanomat puolestaan kirjoitti aiheesta ruokakauppojen näkökulmasta. Huhtikuisessa uutisessa kerrotaan, että Keskon verkkokaupasta ostettiin ajoittain 900 % enemmän kuin samaan aikaan vuonna 2019. Kesän korvalla Tivi uutisoi, että pandemia kiihdytti yritysten liiketoiminnan digitalisaatiota siten, että yritysten toiminnassa on havaittavissa “kahden vuoden harppaus muutamassa kuukaudessa”. Tivin jutussa Markku Pervilä kirjoittaa, että vähittäiskauppa kohtasi kevään tapahtumien vuoksi ennenaikaisen pakkosiirtymän verkkoon, jotta yritykset pystyivät jatkamaan liiketoimintaansa tällä valjenneella sosiaalisen eristäytymisen aikakaudella.
Myös Vilkkaan verkkokauppiaat ovat selvinneet huonovointisesta tilanteesta verkkokaupan avulla. Haastattelimme Ekokauppa Oranssin Oravan Erika Hakoniemeä ja VintagEija’s-vinta gekaupan Eija Mannilaa tämän kummallisen kevään vaikutuksista heidän yrityksiinsä.
Ekokauppa Oranssin Oravan yrittäjä Erika Hakoniemi kertoo, että kaupan kivijalkamyymälä suljettiin maaliskuun puolivälissä, samoihin aikoihin, kun hallitus päätti koulujen sulkemisesta. Kivijalkamyymälä sijaitsee puutalomiljöössä Vantaan Korson Wanhalla Asemalla. Päätös kivijalan väliaikaisesta jäädyttämisestä tuntui järkevältä, sillä kaupassa vierailevien asiakkaiden määrä oli vähentynyt huomattavasti jo ennen sulkemispäätöstä. Hakoniemi huomauttaa, että vaikka yrityksellä oli verkkokauppa jo valmiina, huoli kuluista pelkän verkkokauppamyynnin varassa oli suurta, sillä olihan yrityksen pääasiallinen myyntikanava ollut tähän mennessä kivijalkamyymälä. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä Oranssin Oravan verkkokauppamyynti piristyi kevään myötä Hakoniemen mukaan oikein mukavasti.
Verkkokauppaan siirtymisen lisäksi uusi normaali on innoittanut yrittäjät kokeilemaan erilaisia tapoja toteuttaa liiketoimintaansa. Oranssin Oravan Hakoniemi valottaa, että hän on tarjonnut muun muassa ilmaista kotiinkuljetusta lähiseudun asiakkaille ja toimittanut tilauksia myymälän ja oman kotinsa välittömään läheisyyteen fillariperäkärryllä. Tämän lisäksi Oranssin Oravan myymälästä on voinut noutaa tilauksia sovittuina ajankohtina ilman toimituskuluja ja kivijalkamyymälään on ollut mahdollista varata aika myös yksityiseen ostoshetkeen, eli myymälään on päässyt ostoksille ilman muita asiakkaita varaamalla ajan ennakkoon. Kotiinkuljetus ja paikallistason markkinointi on poikinut Oranssille Oravalle uusia asiakkaita, ja Hakoniemi toivookin näiden uusien asiakkaiden pysyvän Oranssin Oravan pyörän kyydissä vielä kriisin laannuttuakin.
Hakoniemi tunnustelee, että ihmiset ovat tukeneet mielellään kevään aikana pieniä yrityksiä ja tilaavat suuremmissa määrin juuri pienyrittäjien verkkokaupoista. Oranssi Orava on Hakoniemen mukaan saanut kuluneen kevään aikana myös normaalia enemmän tuotearvosteluja. Hakoniemi iloitsee sekä vilkkaasta verkkokaupasta että tuotearvosteluiden kasvaneesta määrästä, sillä molemmilla on positiivinen vaikutus hakukonenäkyvyyteen. Vaikka alkuun sairaalloinen kevät vaikutti synkältä, pahimman yli auttoi verkkokauppaan panostaminen. Kun tarkastelee kokonaisuudessaan tätä kevättä, ei se mahdollisesti ollutkaan niin turmiollinen pienelle ekokaupalle, Hakoniemi kiteyttää.
VintagEija’s-vintagekaupan yrittäjä Eija Mannila on myös yksi Vilkas-kauppiaista, jotka ovat kevään aikana panostaneet verkkokauppamyyntiin. Yrityksen kivijalkamyymälä on ollut olemassa Turussa jo kohta 12 vuotta. Myös Mannila koki vastuulliseksi sulkea kivijalkamyymälänsä maaliskuun puolivälissä, sillä lähikontaktiin joutuminen vaatteita sovitettaessa on korostetun mahdollista.
VintagEija’s ei Oranssin Oravan tavoin ole uusi verkkokauppias, sillä verkkokauppa yrityksellä on ollut melkein koko yrityksen olemassaolon ajan; verkkokauppa on sijainnut tietoavaruudessa jo lähes 10 vuoden ajan! Mannila kertoo, että verkkokaupan osuus yrityksen kaupankäynnistä on koko ajan kasvanut ja osuus olikin alkuvuodesta noin puolet liikevaihdosta. Normaalitilanteessa Mannila kiertäisi kivijalkamyymälän lisäksi myymässä tuotteitaan esimerkiksi monenlaisissa vintage- ja jenkkiautotapahtumissa, mutta sattuneista syistä kaikki tapahtumat on peruttu ainakin kesän loppuun asti. VintagEija’sin myynti keskittyi siten kevään ajan yksinomaan verkkokauppamyyntiin. Kivijalkamyymälän sulkeuduttua Mannila kertoo panostaneensa verkkokaupan lisäksi myös markkinointiin sosiaalisessa mediassa ja sähköpostin välityksellä.
Vintagetuotteiden myyminen verkossa vaatii Mannilan mukaan kärsivällisyyttä. Koska lähes jokainen tuote on yksittäiskappale, teettää vintagen myyminen myös paljon työtä; vintagevaatteet tulee pestä ja puhdistaa, korjata revenneet saumat ja silittää ennen kuin tuotteesta voi edes ottaa valokuvia verkkokauppaan. Tämän jälkeen tulee mitata jokainen vaate tarkasti, jotta asiakkaat pystyvät ostamaan tuotteen verkosta sovittamatta sitä ensin. Lisähaasteita työhön tekee myös se, että vaatteiden ollessa vintagea, ei standardimitoitusta voi verkkokauppaan lisätä eikä tuotteiden materiaaleista ole aina tietoa. Mannila huomauttaa, että materiaalitietolaput yleistyivät vaatteissa vasta 1980-luvulla ja tämän vuoksi Mannila tutkii materiaaleja nyppimällä saumanvaroista lankoja ja tekemällä niille polttokokeita, haistellen palavaa kuitua ja pohtien, mikä materiaali saattaisi olla kyseessä.
Vaikka VintagEija’s joutui maaliskuussa tikkaamaan väliaikaisesti kivijalkamyymälänsä ovet kiinni, on verkkokauppaan panostaminen saanut aikaan positiivisia tuloksia. “Maaliskuussa oli tänä vuonna nousua verkkokaupan myynnissä noin 27 % viime vuoteen verrattuna ja nyt huhtikuussa nousua on noin 45,5 %”, Mannila iloitsee.
Ei siis mitään niin pahaa ettei vähän verkkokauppaakin. Nämäkin kaksi selviytymistarinaa viittovat liiketoiminnan tulevaisuuteen: verkkokauppaan. Jää nähtäväksi, kuinka kauas kevään digiloikka kantaa, mutta yksi asia on varmaa: verkkokauppaan panostaminen kannattaa!